"Age is a question of mind over matter. If you don't mind, it doesn't matter."

Tänä aamuna heräsin hirveään kurkkukipuun. Ei ehkä ollut paras idea laittaa eilen farkkushortseja kun olin juuri parantunut kamalasta flunssasta, joten nyt otan vaan rauhallisesti ja pukeudun lämpimästi etten vaan sairastu uudelleen. Koska ei tästä syystä mentykään nyt seinäkiipeilemään, päätettiin Petrin kanssa lähteä vanhainkotiin katselemaan vanhuksia. Mä olen luonteeltani sellainen auttavainen ihminen ja hyväntekeväisyys on tosi lähellä sydäntäni. Se on mulle ihan luonnollista uhrata päivästäni aikaa muiden auttamiseen. Vanhainkotiin pukeutuminen on hieman hankala juttu aloittelijoille. Kannattaa tuoda esiin parhaat puolet ja näyttää vähän ihoa, sillä vanhat naiset eivät pitkään aikaan ole saaneet helliä silmiään nuoren miehen vartaloa katsellessa. Silti on tärkeää ettei näytä liikaa (esim. kireä valkoinen toppi ja pyöräilyshorsit), koska innostuessaan liikaa voi vanhempi ihminen saada vaikka sydänkohtauksen tai jotain. Valitsin asukseni kireät, tummanharmaat pillifarkut, vaaleansinisen Ralph Laurenin kauluspaidan, vaaleanharmaat henkselit, pinkin rusetin ja kastanjanruskeat nahkakengät - elegantin viettelevää ilman että seksiä tihkuu liikaa.

Yleensä Petri ja minä ollaan valmisteltu jotain viihdettä mitä esitämme vanhuksille, niinkuin esimerkiksi käsistä ennustaminen tai drag queen -show, mutta tällä kertaa kun lähdettiin niin yllättäen, ei me kertakaikkiaan ehditty saada kokoon mitään suurempaa numeroa. Näytin sitten vaan dataprojektorin kautta kuvia koneeltani mun ja Petrin viime kesäisestä pyöräretkestä Kalajoelle, ja myöhemmin soitin yhen elektro biisin jonka miksasin koneellani pari viikkoa sitten (yritän päästä sisälle tohon musiikkibisnekseen, en vaan vielä ole varma artisti nimestäni. Aattelin että Jarmoncé tai JarmoRection). Kyllä kaikki tämä vaiva on sen arvoista kun näkee vanhusten reaktiot, jotkut jopa vuodattivat kyyneleitä kipaleeni soidessa. Kertokaa jos haluatte niin voin pistää sen biisin tännekin, sen nimi on "Undulaatin Siivet Liikkuvat Aina". Aika taiteellinen teos, tosi koskettava. Yllätyin itekin miten vaikuttavan laulun tein.

xoxo
Jarmo

“It's not how much we give but how much love we put into giving.”

Tiedän, en ole kirjoittanut tänne koko viime viikolla, mutta olin niin kovassa flunssassa että jaksoin hädin tuskin edes syödä, puhumattakaan blogin päivittämisestä. Nyt olo on kuitenkin taas ennallaan ja olen valmis jatkamaan!

Tänään asua miettiessäni katseeni nauliutui ihaniin Levi's revittyihin farkkushortseihin jotka ostin siis elokuussa ja ehdin käyttää vain kerran. Ette uskokaan miten paljon huomiota sain nuo päällä, naiset (ja todella useat miehet) eivät pystyneet pitämään katsettaan poissa! Jotkut jopa henkäilivät ja osoittelivat minua kavereilleen. Koska minulla oli tänä aamuna pieni "monday-blues" päällä (niinkun Petri ja minä tykkäämme sanoa), halusin vähän pönkittää oloani, joten päätin pukea nämä uskomattoman hyvännäköiset farkkushortsit. Kiitos satunnaisen baletti harrastukseni, minulla oli kaapissa ihonväriset trikoot jotka sain kivasti laitettua shortsien alle lämmittämään. Mahonginruskeat maiharit ja samansävyinen messenger laukku, valkoinen kauluspaita sekä harmaa-valkoraidallinen, hieman suurehko neule päälle ja asu oli valmis.

Oli sanomattakin selvää että keräsin paljon huomiota, koska kuten sanoin, nuo shortsit tekevät ihmeitä takamukselleni. Siinä sitten kävellessäni naisten lähes pyörtyessä ihastuksesta ympärilläni, osui katseeni erääseen surulliseen, surulliseen näkyyn. Mies jolla oli yllään tylsät khakihousut, joku kammottava laivastonsininen polyesteri-sekoitus takki ja aivan hirveät, mötikkämäiset kävelykengät. Pidätellessäni oksennusta tunsin myötätuntoa, sillä kaikkia ei vain ole siunattu pukeutumisen osaamisen lahjalla. Kävelin miehen luokse, annoin hänelle katseen joka sanoi "minä ymmärrän että se on joillekin vaikeaa" ja sanaakan sanomatta ojensin hänelle laukustani upean, sinisen ja violetin sävyillä leikittelevän kukonaskel kuvioisen FRAAS huivin. Nyökkäsin kannustavasti ja kävelin pois taakseni katsomatta. Tottakai se vähän kirpaisee kun ajattelee että maksoin huivista 24,95 euroa, mutta mulla on aina ollut sellainen auttava luonne, en voi sille mitään. Sitäpaitsi se ehkä jopa sopi hänen väritykseensä (tumman ruskeanharmaat, lähes mustat hiukset ja jäisen siniset silmät) paremmin kuin omaani. Kyllä se on totta, että antamisen ilo on joskus kaikista suurin.

Huomenna on suunnitelmissa mennä Petrin kanssa seinäkiipeilemään, kirjoittelen siitä sitten myöhemmin!<3

xoxo
Jarmo

"Dancing with the feet is one thing, but dancing with the heart is another."

Eilen käytiin Petrin kanssa ensimmäistä kertaa vatsatanssi tunnilla! Tanssiminen on aina ollut lähellä mun sydäntä. Kaikista tansseista mitä me ollaan Petrin kanssa koitettu (salsa, baletti, jazz, mambo, steppaus, moderni, tankotanssi, valaanäänitanssi, hip hop, jive ja afrikkalainen heimotanssi) mulle sopii parhaiten juuri tälläset eksoottiset, tuliset ja seksikkäät tanssit. Kun kuulen musiikin niin mä vaan huomaan että kehoni antautuu rytmille ja kadotan itseni liikkeeseen, se on aivan upeaa.

Joka tapauksessa, mulla oli jo kaapissa viime kesänä lindexistä ostamani magentan violetit haaremihousut jotka koristelin kultaisilla ja kuparin värisillä paljeteilla ja strasseilla, ja lantiolle lisäsin aivan upean kultaisen hapsuköynnöksen joka heti lisäsi sitä itämaista tunnelmaa (plus sen alla on hyvä pitää kynää ja paperilappuja niin naiset voi antaa puhelinnumeronsa). Oli kyllä aivan hirveä työ yrittää löytää Petrin asuun samanväristä kangasta, mutta lopulta löysin seppälästä t-paidan joka oli aikalailla täydellisen värinen. Leikkasin siitä Petrille pienen hapsutopin johon lisäsin keltaisen "timantin" ja kullan sävyillä leikitteleviä helmiä hapsujen päihin. Siitä tuli niin upea että alkoi melkein harmittaa etten ostanut kahta t-paitaa ja tehnyt itsellenikin yläosaa, mutta tulin siihen tulokseen haaremihousut päähuivin kanssa olisi miehekkäämpi vaihtoehto.

Oltiin Petrin kanssa selvästi parhaiten pukeuduttuja kun muilla oli vaan joogahousut ja topit päällä. Tarjosin kaikkein toivottomille tapauksille (tummansiniset adidaksen verkkarit ja harmaa t-paita vatsatanssiin, kamoon...) itämaisia kasvomaalauksia mutta kaikilla oli joko kasvomaaleille yliherkkyys tai ihotulehdus. Tunnilla oli hauskaa, mutta mielestäni opetus oli mun tasolle kyllä liian alkeellista, koska jätin opettajan jo varjooni liikkeilläni vaikken vatsatanssia ennen ole varsinaisesti kokeillutkaan (mitä nyt joskus kotona shakiraa kuunnellessa). Petrikin nautti kyllä täysin siemauksin, huomasin miten sen silmissä syttyi valo aina kun helmet kolisi liikkeen mukana. Me siis aletaan etsiä vähän edistyneempää ryhmää, mutta vatsatanssia jatketaan siis ehdottomasti!

Mausteista sunnuntai-iltaa!

xoxo
Jarmo

“Afoot and lighthearted I take to the open road, healthy, free, the world before me."

Googletin äsken "quotes about beginnings" kun halusin saada kivan, merkityksellisen otsikon. Mä olen itseasiassa melko innostunut sitaateista ja runoista ja sellaisista. Jos lataan facebookkiin itsestäni kuvan jonka otin amarillon vessassa peilin kautta, niin kuva saa heti aivan uuden, taiteellisen ulottuvuuden kun kuvatekstinä on joku syvällinen mietelmä elämästä, kuten "I am the wisest man alive, for I know one thing, and that is that I know nothing". Tai ote Cheekin uudesta laulusta. Sekin käy.

Olen Jarmo, 25v ja elelen lemmikkiundulaattini Petrin kanssa Tampereella - the city that never sleeps. En ole vielä onnistunut löytämään elämääni sitä oikeaa, joten ajattelin että blogin pitäminen voisi olla hyvä tapa purkaa ajatuksiani ja tuntemuksiani. Kuvailisin itseäni positiiviseksi, sosiaaliseksi ja sielukkaaksi ihmiseksi. En pelkää kokeilla uutta, ja olen elämäntyyliltäni hyvin aktiivinen. Jos olet naishenkilö ja kiinnostunut, otan erittäin mielelläni vastaan yhteydenottoja! Naisien suhteen minulla ei ole paljon kriteerejä, pitää vain löytyä se tunne kun katsoo toista silmiin.. (ja tohtorintutkinto sekä yli 50 000 euron vuositulot).

Tästä se sitten lähtee! Aion kirjoittaa tänne jokapäiväisistä tapahtumista ja mietteistäni, ja toivon, että liityt mukaan tätä seuraamaan!

xoxo (jos gossip girl voi tehdä näin niin sitten voin minäkin)

Jarmo